Kultainen spray

Lopetat kävelyn toisella tavalla

hakeudut tutuille kulmille

Pyöräsi kannatin, tunneli, spraymaali

Toivotko? Älä.

Unohda. En!

Tavarajuna yllä ja lävitse

täällä asui kultainen spray

Sinun onnistuu ummistaa silmäsi vanhoilta

katselet toisia paikkoja.

Täydellinen loinen

Perfektionismi on sairaus. Käsi, joka ei kykene irtautumaan rätistä ennen kuin jokainen murunen on siepattu talteen, on hullu. Käsi, jonka on tartuttava uudelleen rättiin, on hullumpi. Eihän käsi voi olla hullu. Ihminen, jolla on käsi, joka ei kykene irtautumaan rätistä ennen kuin jne., on hullu. Ihmistä ja kättä ohjaavat aivot. Perfektionismi, siis, on aivoperäinen sairaus. Aivoperäinen?? Mentaalinen.

Siunattu ja kirottu Perfektionismini ajoi minut ulos sieltä, missä ennen pidin majaa, koska siellä painikkeita piti arvailla, fontti ei koskaan toiminut eikä ulkoasukaan ollut tyydyttävin. Asetan siis kengät riviin tähän, hattuni tälle hyllylle, takit roikkumaan henkareissaan – värijärjestykseen, tietysti, napit ja vetoketjut samaan suuntaan. Täytyyhän tässä jokin järki olla.

Muiden elämäntapasairauksien kantajien tavoin minullakin on hyviä ja huonoja päiviä. Perfektionismi hallitsee elämääni, mutta ei täysin. Olemme rakastavaiset, jotka ensi huuman jälkeen yhteen kietouduttuaan eriytyivät toisistaan ja ymmärtävät antaa toisilleen tilaa. Olemme kuin äiti ja lapsi: vauva, joka symbioosivaiheen jälkeen ymmärtää, että on erillinen yksilö; äiti, joka löysää napanuoraa kun lapsi lähestyy teini-ikää. Työnantaja, joka ymmärtää että saa enemmän irti alaisen selkänahasta kun ruoskii sitä vähän kerrallaan. Alainen, joka ymmärtää hyötyvänsä työnantajastaan antautumalla hänelle hänen työpöydällään. Sillä joinain päivinä todella rakastan täydellisyyttä.

On kyse erävoitoista. Päivitin taas tavarat penaalissa, kumit, lyijykynät, harppi. Isku saksista, ai! Neljä—nolla. En kirjoita puhtaaksi tätä sivua muistiinpanoistani vain ulkonäön takia. Läimäisy (välineenä vihko), haa! Neljä—kaksi. En soimaa itseäni huonosta tentistä. Puff – lyönti osuu ajanpuutteeseen, jolla puolustaudun. Neljä—neljä! Mutta nuo astiat on pakko tiskata. NYT, saippuaa silmiin! Kuusi—neljä. Kyräilemme toisiamme nurkistamme kirvelevin silmin, avohaavoilla. Ottaisitko jo kädestä kiinni?

Älkööt surko ne, jotka huomaavat sairauden ensioireet. Perfektionismi pysyy ihmismielen aisoissa oikein hoidettuna. Joskus keltainen saapas päähän heitettynä saattaa tehdä ihmeitä.