Kiharaisen ystäväni perhe omistaa eläimiä. Heidän koiransa on Kenzo ja tuoksuu epäilemättä yhtä hyvältä kuin pullotettu brändi. Heidän hevosensa on Unia E, koska se tuli heille päivänä, jona Puola liittyi Euroopan unioniin. Heidän kissansa sukupuussa nimiä on nolla - puute, jonka korvatakseen perhe antoi kissalle kahdeksan nimeä.
Eläviä ja asioita nimetään, jotta niistä olisi helpompi puhua. Siksi Carl von Linné nimesi läjäpäin kasveja. Siksi minulla on kaljahousut ja Tiibet-neule, joka ei oikeasti ole Tiibetistä vaan Indiskasta. Elossa on yhä myös makkaratoppi, joka toisin kuin helposti voisi erehtyä luulemaan näyttää ihan kivalta, lukuun ottamatta sitä ikuista rasvatahraa, jonka eräs grillissä tirisevä makkara purskautti kesällä muutama vuosi sitten. (Ja sitten uninen rata-autoilija tuli ja osti sen ja kaksi sen rikostoveria aamupalakseen. Hah!)
Maailmassa on niin paljon asioita, että on aika ymmärrettävää, että joskus jonkun nimi on kateissa. Silloin siitä tulee jutska, systeemi, hommahomma tai yksinkertaisesti asia. On hälyttävän paljon jutskia, joiden nimiä en ole koskaan kuullutkaan.
Silloin kun asunnossani vielä oli sohva, makasin sen päällä ja ajattelin yhtä tuttua ihmistä. Tajusin pian, etten muistanut hänen nimeään. Näin hänet edessäni tyylikkäässä villakangastakissa leveä hymy kasvoillaan, kuulin hänen äänensä, sen hauskan puhetavan, muistin hänen työpaikkansa ja lomasuunnitelmansa, mutta en hänen nimeään. Tältäkö tuntuisi olla Kenzo? Ajatella jotain ilman että osasi nimetä sitä?
Olen joskus yrittänyt olla ajattelematta sanoja levätäkseni vähän. En ajattele, ajattelen, ja niin ajattelin taas. En tiedä olenko oikeastaan koskaan onnistunut. Ehkä vahingossa silloin, kun olen tullut herätetyksi kesken unen enkä hetkeen ole osannut sanoa toiselle mitään. Tuijottanut tyhmänä yläsängystä minut hereille ravistellutta varsajalkaista ystävääni, tulpat korvissa, kiitos meluisten huonetovereiden. Sitten nousin istumaan ja katsoin ympärilleni nukkuvassa dormissa, sain sanat takaisin ja nimesin makedonialaisiksi enkeleiksi ne kuusi puolialastonta miestä, jotka lojuivat valkoisissa lakanoissa.
