Aika on pitkä viiva, joka etenee vasemmalta oikealle. Länsimainen ihminen katsoo oikealle. Kuulin tämän jollain kurssilla. Luennoitsija antoi ymmärtää, että ajan hahmottaminen ympyränä on taantumuksellista ja totaalisesti poissa muodista. Istuin liikkumatta oman aikakäsitykseni kanssa. Se on ympyrä, jonka neljännekset ovat eri värisiä niin kuin päiväkerhon vuodenaikaympyrässä.
Toisen käsityksen mukaan aika on virta. Ihminen seisoo sen keskellä kasvot virtaussuuntaan päin ja katsoo aikaa, joka on ohittanut hänet. Tulevaisuus on selän takana, sitä voi vain arvailla.
Makasin kesällä, tummanvihreällä neljänneksellä, vanhoissa, pehmeiksi kuluneissa lakanoissa. Luin kolme novellia lemppariani Ali Smithiä, loput säästin myöhemmäksi. Yksi lukemistani oli nimeltään Writ. Siinä päähenkilö saa vieraakseen 14-vuotiaan itsensä ja yrittää olla tälle mukava aikuinen. Hän katsoo nuoremman aknea, tietäisi nyt kertoa, mitä sille tehdä. Hän tietäisi kertoa, keihin kannattaa luottaa, keiden matkaan lähteä. Hän tietäisi, mistä toisen ei tarvitsisi murehtia.
Minäkin katselen toisinaan itseäni nuorempana. Kukapa ei. Usein katselen itseäni epäonnistumassa. Joskus haluaisin olla siellä, kuiskata: unohdat pian! Myös: älä tee noin. Mutta mitä sitten olisin elänyt, mitä järkeillyt ja tunteillut? Olisinko edes tarpeeksi viisas neuvomaan nuorta itseäni, ellei nuori itseni olisi kompuroimalla tehnyt minusta nykyisenlaista? On itse koettava. Itkeminen on sisäisen nahan luomista, kauniimmaksi tulemista turvonneiden silmien takana. Siksi novellin minäkin komentaa pientä itseään vain syömään enemmän.
On helppoa katsoa taaksepäin. Harmittavan harvoin yritän kuunnella vanhempaa itseäni, minä länsimaalainen, kasvoni muka tulevaisuuteen kääntänyt. Niissä lakanoissa, saunan jäljiltä puhtaana kuin vastapesty vauva kapalossa, mietin, makoiliko 32-vuotias minä vieressäni. Tiesikö, mitä tehdä jaloilleni, mitä murheelleni, kykenemättä sanoa. Melkein tunsin, miten hän halusi kertoa jotain minun ja nuoremman itseni hänelle opettamaa.
Siinä minä lojuin, ja minun menneisyyteni ja minun tulevaisuuteni, ja nukahdimme sovussa. Ei aika ole viiva, ei se ole virta. Mennyt ei ole takanani, eikä se ole edessäni. Aika on ympyrä, mennyt kehällä, jota kierrän.
