Olen jo jonkin aikaa ärsyyntynyt sydämestä. En aikoihin ole oikein pitänyt siitä.
Kiitos ja anteeksi niille, joilta olen saanut sydämiä koruissa, koristeissa tai korteissa. Minulle sydän edustaa suurta tunnetta ja hempeyttä, joista kumpaakaan en oikein koe omakseni. Silmissäni sydän on kulunut ja käytetty, ei kovin yksilöllinen.
Asian ei pitänyt muodostua ongelmaksi. Jättäisin vain sydämet raapustamatta ja herttakuosit kauppaan.
Sitten teknologia kehittyi ja symboli heitettiin tekstin sekaan. Hymiöillä ei voinutkaan ilmaista aivan kaikkea, mutta nyt on lempeä muille jakaa. Provinssi ♥. Muffinssit ♥. Rakkaan kanssa ♥.
Ja yhtäkkiä sydämiä on kaikkialla. Kuka rakastaa Lontoota, kuka Roomaa. Voice ♥ musiikkia. Lause näyttää hassulta suomen sijamuodolla, mutta voittaa helposti Valion kaksikielisen yrityksen I ♥ Laktoositon. Teemat ja yhteistyökuviotkin merkitään sydämin. Image ♥ messut. Pingisklubi ♥ Ilosaarirock. Viime kuussa taivuin ostamaan Converse ♥ Marimekot. Olen ärsyyntynyt sydämistä niin, että sain Ruotsin-tuliaiseni muovikassissa, jossa luki I ♥ Tax free.
Pitkälle on tultu siitä, kun Milton Glaser suunnitteli jotain omaperäistä, I love New York -logon.
Sydän on kokenut samanlaisen inflaation kuin ihana. Jos kaiken kivan ja mukavan perään merkitään sydän, onko äärimmäisen tärkeän perään laitettava kolme - aivan älyttömän ihana? Mikä asia on sydämen arvoinen, mikä kolmen? Mikä jää ilman?
Tai ehkä olen vain katkera muija.
Sain hiljattain lahjaksi Marilyn Mansonin Eat me, drink me -albumin ja sydämenmuotoiset aurinkolasit. Miltei toivon - tavallaan todella paljon - että osaisin itsekin käyttää sydäntä.
