Joku on myynyt minulle juuston, joka murenee höylättäessä. Minä
ostin sen kaupasta enkä toivonut, että näin kävisi.
Mutta se juustohan onkin minun mielenterveyteni, josta
olen syönyt paksua siivua jo jonkin aikaa! Samea, vähän muilta aineilta makua
ottanut. Piti olla kovasti vahvaa, mutta maku on mennyt jo jonkin aikaa sitten.
Tähän pilaantuvaan juustoonko vaihdoin elämäni ja ihmiseni? Juu.
Mutta minulla on kyllä strategia. Viivyn myöhään muurahaispesässä, toisten muurahaisten ympäröimänä. Tällä
korrenkantonopeudella vain, vaikka se onkin melkomoinen, jäävät väliin odottamani riemujuhlat ystävien kesken. Terävien neulasten
alle hautautui myös keltiäisten perinteikäs illanvietto. Kas näin sitä aikaa
raivataan! Juustoa pöytään, palkka tuli jo.
Toiset kuitenkin ajattelevat minua, vaikka yritän varjella
itseäni ajattelemasta heitä. Harjoittelupaikalta toivotaan perjantai-iltana,
että sisällytän maanantain tuntiin vielä vähän analyysiä. Veripalvelusta toivovat, että saisivat taas pussittaa vertani. Työpaikalta toivotaan
kolmeen otteeseen samana päivänä, että tulisin tekemään sairastuneiden töitä. Kun menen sinne
seuraavan kerran, siellä on yhä sesonki ja hektistä.
No niin, tyynylläni on kyyneleitä. Ja vessapaperirullassa
jota en ole jaksanut kääriä auki. Takin hihoissa, kämmenissä, mitä niitä nyt luettelemaan,
kun en tiedä minne kaikkialle olen noita hukannut.
